Metässä ei kasva lehtikään

Koulu on käynnistetty ja vaihtariopiskelijaelämään käyty tutustumassa. Eli ilmaista kaljaa käytiin kaksi iltaa juomassa, oikein muuta ei siitä toiminnasta varmaan kostukaan. Eilen päästiin myös kävelemään kaksi tuntinen Haunted walk-kierros kaupungin keskustassa. Kyseessä oli kummitustarinoilla höystetty, historiaa sivuava opaskierros. Ei ehkä kuulosta kovinkaan kivalta (ainakaan pienessä vesisateessa), mutta opas joka kertoi aluksi tavoitteekseen loukata jokaista kansakuntaa, teki kierroksesta toimivan. Tosin muutamalla jenkkituristilla meinasi huumorintajun kanssa tulla ongelmia, heille kun tuo itseironia on yleensä vieras käsite. Opas teki kyllä vaikutuksen ilmaantumalla ennen kierrosta heittämään läppää kalja kädessä, eli ei liian vakavasti ottanut hommaansa. Muutenkin voin täysin suositella kierrosta kaikille, joita kiinnostaa persoonallinen ote Reykjavikin ja Islannin historiaan.

Olemme myös päässeet pari kertaa tutustumaan Islantilaisiin laulu- ja soitinyhtyeisiin. Taso on huima. Useimmissa paikoissa ei tunneta sellaista käsitettä kuin miksaaja tai valomies, mutta se ei tunnu ketään haittaavan. Bändien soudimaailma tuntuu olevan niin hiottu, ettei siihen kaivata miksaajaa enään väliin. Torstaina nähtiin Dalton, joka pääsiassa taisi soittaa cover-materiaalia, mutta taitavasti. Laulaja oli valehtematta parempaa tasoa kuin mainstream artistit suomesssa. Lahjakasta laulantaa oli siis tarjolla. Eilen olimme EsnReykjavikin vaihtaribileissä, joissa piti soittaa Bloodgroup (The Knife-tyylinen electroakti [kannattaa tsekata my spacesta hitti Moving like a tiger, eli liikkuvavalo-tiikeri!]). Tosiaan pääsimme sitten katsomaan suomessakin vieraillutta orkesteria Reykjavik! (omaperäinen nimi). Oli kyllä tiukka liveshow, ei voi muuta sanoa. Lavan koko ei ollut mitenkään rajoittava tekijä orkesterille, vaan meininki jatkui pöydillä ja yleisön seassa. Loistavaa. Kannattaa tutustua, vaikka my spacen kautta orkesteriin, jos tuollainen Enter Shikari / Disco Ensemble kolahtelee. jeh.