Elokuvaa on harrastettu lauantaista lähtien, itse festivaalihan alkoi jo torstaina, mutta sattuneista passisäädöistä ja akreditointiyrityksistä johtuen saimme vasta lauantaina passit käyttöömme. Muuta vahinkoa ei päässyt tässä tapahtumaan kuin se, että Sigur Ros:n Heima jäi näkemättä. Ja näytökset tosin olivat jo ennakkoon loppuunmyytyjä.. Tässä on kertomaa siitä on nähty ja mitä tykkätty. Elokuvien numeerinen arvio (asteikolla 0-10) pohjatuu täysin omaan mielikuvaani, eikä edusta minkäänlaista absoluuttista totuutta..
Lauantai 29.9.
An Afternoon With Aki Kaurismäki
Nordichusissa järjestettiin Q&A-sessio Aki Kaurismäen kanssa. Tilaisuus veti hyvin väkeä paikalle, vaikkei Aki ehkä olekaan luotettavin esiintyjä. Tällä kertaa Aki oli vain reilu puolituntia myöhässä. Mukanaan Akilla oli Islantilainen kollegansa Freðrik Þor Freðriksson, kaikesta päätellen herrojen edellinen ilta oli kestänyt kovinkin pitkälle aamuun. Eli ei ihan selvistäpäin oltu. Tilaisuus oli kuitenkin antoisa. Aki kertoi vahvoja mielipiteitään politiikasta, elokuvan teosta ja kollegoistaan. Erityisen selväksi tuli Akin viha Hollywoodia ja dogma-elokuvia kohtaan. Aki osaa ottaa yleisönsä oman tyylisellään huumorilla. En usko, että kukaan erityisesti pettyi tilaisuuteen.. (Paitsi ehkä se ranskalainen joka vertasi Akia Paasilinnaan ja sai kutsun tulla jatkamaan keskustelua takapihalla).
Du Levande - You, The Living
Uusin Roy Anderson elokuva. Itseeni suuren vaikutuksen ovat tehneet Andersonin aiemmasta tuotannosta "Eräs Rakkaustarina - En kärlekshistoria" ja "Toisen kerroksen lauluja - Sånger från andra våningen", joten odotin paljon myös tältä. Aiemista elokuvista poiketen tässä oli mukana reilusti myös huumoria, tosin suurimmaksi osaksi mustaa ja absurdia sellaista. Tarina koostui pienistä irrallisista kohtauksista yhdessä kaupungissa, jotkut kohtaukset liittyivät toisiinsa ja toiset jäivät aivan irrallisiksi huomioiksi. Vaikuttavimmissa kohdissa ei osannut päättää olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Epäilen, että se on ollut myös ohjaajan tavoite. Teknisenä suorituksena elokuva on upea. Kameraa ei turhia liikutella ja tahti pidetään runollisen rauhallisena. Uskomatonta on se, että elokuva on kokonaan kuvattu studiossa, sillä osa kohtauksista tapahtuu esimerkiksi kalliolla ja suurilla pihoilla. Elokuvan ääniraita on hienosti osa kerrontaa. Kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa. 9 ½
Maanantai 1.10.
Have a Another Apple? - Baaz Ham Sib Daari?
Iranilainen absurdiksikin luonnehdittu taide-komedia. Ei ollut kyllä minun kuppini teetä, eikä palani kakkua. Taisi kulttuurierot olla liian suuret tämän ymmärtämiseksi. Kuvaus oli välillä upeaa, varsinkin kohtauksissa, joissa ajettiin moottoripyörillä öisellä aavikolla. Lähinnä tätä voisi kuvailla Iranilaiseksi versioksi Life of Brianista. Huumori oli kuitenkin vähän liian kohkaamispohjaista omaan makuun nähden. Muutama hauska kohtaus saatiin irti säkkipäisistä kerjäläisistä, mutta siinä oli aikalailla kaikki.. 6
Screamers
System Of A Down julistamassa Armenian kansanmurhasta, poliittinen rockdokumentti. Antoi hienosti taustatietoa SOAD:n musiikille. Dokumentti oli selkeäst tarkoitettu amerikkalaisen nuorison herättelemiseen siihen mitä maailmalla tapahtuu. Armenian tapahtumat johdettiin juutalaisten, irakin ja serbien kautta nykypäivän tapahtumiin Darfurissa. Itselleni jäi vähän sekava olo pätkästä. Elokuva ei oikein osannut päättää kertooko se ennemmän SOAD:sta vai kansanmurhista. Näin kumpikin aihe jäi pinnalliseksi. Toisaalta tämä on varmasti ainoa elokuva, jossa sekoitetaan Jackass-keppostelua kiertuebussissa ja kuvia avatuista joukkohaudoista... 7
Tiistai 2.10.
Shotgun Stories
Amerikkalainen indie-draama veljeksistä, jotka ovat eläneet väkivaltaisen isän vallan alla ja lopulta joutuneet hylätyiksi isän tultua uskoon ja perustettua uuden perheen. Etälä-valtiolaisen hitaasti etevää kerrontaa, höystettynä hienolla cowboy-kitara soundtrackillä. Mainstream elokuvan puolelta mieleen tulee lähinnä Brokeback Mountain, mutta veljesrakkaudesta kertoen. Hieman katselukokemusta häiritsi koneenkäyttäjän osaamattomuus projektorin käytössä, ensimmäiset 5 min mentiin epäskarpilla kuvalla. Vapaaehtoistyö kunniaan! 7
Control
Festarin yksi odotetuimmista elokuvista, yritettiin mennä katsomaan tätä jo sunnuntaina, mutta näytös myytiin loppuun. Control on ensi viikonloppuna ensi-iltansa saava kertomus Joy Division-bändin laulajasta Ian Curtisista. Koskettava kertomus miehestä ongelmineen ja naisesta miehen takana. Anton Corbijn ohjausdebyytti on täydellinen siirtyminen pitkien elokuvien pariin, musiikkivideoista musiikkielokuvaan. Elokuvasta nauttiminen ei vaadi Joy Divisionin tuntemista etukäteen, vaan tarinan vahvoihin hahmoihin pystyy samaistumaan ilman taustatietoakin. Koskettavaa kuvausta luovan ihmisen ongelmista ihmissuhteissa ja ympäröivässä maailmassa. Parhaita musiikkielokuvia pitkään aikaan. Corbjn tekee saman Joy Divisionille, minkä Oliver Stone teki The Doorsille. Loistava. 9
One Hand Can't Clap - Jedna Ruka Netleská
Tsekkiläistä nykykomediaa, täytyy kyllä myöntää, etten odottanut tältä mitään. Yllätyin siis positiivisesti. Elokuvassa huumori oli rohkeaa ja nykyaikaista, jotenkin en uskonut, että sellaista löytyisi Tsekeistä. Ohjaaja David Ondricek on festarien vieraana ja tämä elokuva oli osa trilogiaa, joka näytetään festareilla. En ollut suunnitellut katsovani muita trilogian elokuvia, mutta nyt on kyllä pakko. Elokuvassa oli yksi parhaista loppuhuipennuksista, eikä elokuva, jossa on Hitler-imitaatiota, hallusinogeenejä, vanhoja transuja ja eläinpornoa voi olla huono. Voitte uskoa, että islantilainen yleisö oli innoisaan (rakastan näiden absurdin mustaa huumorintajua). 8
Mies vailla menneisyyttä
Pidän kovasti tästä myöhäisillan näytös paikasta, elokuvat alkavat 22.00. Tälle elokuvalle se sopi täydellisesti. Yleisö koostui pääosin opiskelijoista ja selvästi kultturelleista vanhemmista ihmisistä. Tämä oli myös ensimmäinen kerta kun näen tämän elokuvan kokonaisuudessaan (en tähän asti ole juurikaan pitänyt Kaurismäestä, mutta nyt alan jo lämmetä). Islantiin asti piti tulla oppiakseen pitämään suomalaisesta elokuvasta. Tämä päätti pitkän, mutta hyvän elokuvapäivän. 8 ½
